PIKKU-MARJAN ELÄINKIRJA (1947)

Pikku-Marjan eläinkirja. 1987, 16. painos, WSOY. Kannen tekijä Helga Sjöstedt.

Laura Latvalan lastenrunokirja Pikku - Marjan eläinkirja on noussut Suomen suosituimmaksi lastenkirjaksi. Sitä on painettu yli 300 000 kappaletta. WSOY:llä kustannustoimittajana toiminut Inka Makkonen on todennut, että "Pikku - Marjan eläinkirja syntyi sodan jälkeen totiseen tarpeeseen, sillä pikkulapsille suunnatun kuvakirjallisuuden perinne oli vielä 1940-luvulla Suomessa hyvin ohut."

Tampereen yliopiston kirjallisuuden professori Juhani Niemi näkee menestyneen lastenkirjallisuuden keskeisenä kasvupohjana vapauden ja turvallisuuden yhteensovittamisen. Tätä on korostanut myös lastenkirjailija Astrid Lindgren. Juhani Niemen mielestä problemaattiseksi kuitenkin nousee Pikku - Marjan eläinkirjan eläinten hahmojen halu paeta, päästä vapauteen. Niemi pohtii: "Olisiko mahdollista, että Lapualla talvella 1946 Pikku - Marjan eläinkirjaa riimitellessään Laura Latvala oikeastaan pakeni laajemman ympäristön ristiriitoja luomalla ihannemaiseman kaukana kavalan maailman?"

Pikku - Marjan eläinkirjassa on 24 runoa. Ne menevät aakkosittain ja kaikissa on eri eläin keskeisenä hahmona; jotkut eläimet esiintyvät kaksi kertaa. Runot voi mielestäni jakaa neljään eri luokkaan. Ensin ovat niin sanonut "vapausrunot", joissa eläimellä on luontainen halu vapauteen, mitä runossa paheksutaan. Pohdin asiaa lisää tuonnempana. Näitä "vapausrunoja" on kymmenen kappaletta.

Toiseksi eniten ( 7 ) on sellaisia runoja, joissa kuvataan kullekin eläimelle ominaisesti tämän luonnetta. Tämän tyypin runo on esimerkiksi J-loru Juppe - koirasta:

Sitten tulevat ihmisen ja eläimen suhteesta kertovat runot, joita on neljä. Tällainen on esimerkiksi runo tipusta:

Viimeisenä tulevat leikkisät ja humoristiset runot eli runot D, O ja R. Näistä possurunossa eläimet nähdään ihmisen kaltaisena ja se tekee runosta hupaisan:

Kirjoituskokoelmassaan Kirjojen takaa Juhani Niemi kirjoittaa: "Pikku - Marjan eläinkirjankin pintarakenteen alla voi aavistella murtumia: idylli ei ole enää ehjä tai se koetaan kahleena. Muutoin on vaikea ymmärtää teoksen eläinkertomuksissa yhä uudelleen toistuvaa pakenemisen aihelmaa." Laura Latvala oli maaseudulla lapsuutensa viettänyt ja oli varmaan perillä kotieläinten käyttäytymisestä. Esimerkiksi porsas kyllä pyrkii laajemmille käyskentelytantereille, mikäli karsinan ovi avataan.

Mielestäni Pikku - Marjan eläinkirjassa keskeisenä asiana on eläimen kesyyden ja villiyden suhde. Tässä suhteessa ihminen sivistyneisyydessään ja viisaudessaan nähdään hyveenä ja ihanteena ja sen vuoksi hän asettaa eläimen alisteiseen suhteeseen itseensä nähden, kesyttää sen. Niku-porsaasta todetaan "ei vikkelä viisasta voita" tai karitsa Ullasta "Eipä Ulla olekaan / mikään tuhma lapsi, / kukkia ei polekaan, / niitä poikki napsi." Jälkimmäinen vaatimus tuntuu kestämättömältä, mikäli on koskaan seurannut maaseudun eläinten käyttäytymistä.

Mihin sitten perustuu Pikku - Marjan eläinkirjan suosio? Kirjallisuudentutkija Päivi Heikkilä-Halttunen pohtii, että:

Mitä Pikku - Marjan eläinkirjan hintaan tulee, se on syksyn 2001 jälkeen kohonnut noin 20 prosenttia, sillä kunnioittaakseen Laura Latvalan 80-vuotissyntymäpäivän muistoa WSOY laittoi kirjan koviin kansiin.

Toki Helga Sjöstedtin herttainen kuvitus on ollut auttamassa Pikku - Marjan eläinkirjan suosiota samoin Marjatta Meritähden runoihin säveltämä musiikki. Yhteiskunnallista merkitystäkään ei sovi unohtaa. Tätä kirjoittaessani elokuussa 2002 Helsingin Sanomissa kerrottiin suuresta suomalaisesta lampaankasvatusprojektista, jonka nimi oli Ulla. Ja ainakin 1950-luvun alussa eräällä kuopiolaisella pikkutytöllä oli Bonzo -niminen leikkikoira...

Entä kirjan suosio tulevaisuudessa? Vuonna 1980-luvulla Juhani Niemi on arvellut, että suosio ei voi jatkua, sillä "Jatkuvaan suosioon sillä ei liene riittävän syvää kaikupohjaa tai laveata elämänkuvaa ympärillään. Teoksen päivänpaisteeseen ei työnny tarpeeksi teräviä varjoja." Vuonna 2002 voimme kuitenkin huomata, että teoksesta on taannoin otettu 23.painos ja kaiken kaikkiaan kirjoja on painettu 311 000. Ja jos Juhani Niemi kaipaa teräviä varjoja, on syytä ottaa huomioon, että Pikku - Marjan eläinkirjan lapsikohderyhmä on selkeästi alle kouluikäiset, joitten kyky ja halu kohdata lastenkirjassa elämän varjoja on varsin rajoitettu. Ja lopuksi - ehkä nykyajan kaupunkilaiselle ja useinkin allergiselle lapselle lastenkirja on tärkeä mahdollisuus tutustua lampaaseen tai porsaaseen.