Kanavan Marja

Kanavan Marja on kertomus noin kymmenkesäisestä tytöstä, joka on puoliksi mustalainen. Hänen oikeat vanhempansa ovat "liesussa", sen vuoksi Marja on kasvattilapsena kanavanvartija-Matin, jota Marja kutsuu isukiksi ja ankaran uskonnollisen Martta-tädin hoivissa. Sitten on Rolf, tukkipomo, jota Laura Latvala kuvaa näin:

Hänellä oli lippalakki, pussihousut ja nahkatakki ja mahdottoman pitkävartiset saappaat. Rolf poltteli usein piippua, oli tuiman näköinen, mutta ihmeen ystävällinen, kun hänet paremmin oppi tuntemaan.

Tarinassa on varsin klassiset ainekset: orpolapsi, jonka taustaan liittyy salaperäisyyttä. Lähipiirissä on joku ankara kasvattaja ja sitten joku lapsen ymmärtäjä ja ystävä. Isukki jää tässä johonkin välitilaan. Ajan hengen mukaan lapsen tunteille ei juurikaan jää sijaa tai niitä ei ainakaan näytetä. Marjan orpous kuitataan seuraavanlaisella pikkutytön pohdinnalla:

Hän (Marja) odotti jännittyneenä joka päivä, milloin isä tulee hakemaan hänet ajaen komeasti hevosella, jolla on jalokivin koristetut valjaat ja kullatut suitset. Sellaista sattuu vähän väliä kirjoissa, Marja oli lukenut ja tiesi.

Tunteitten ja pohdinnan sijaan keskeistä on seikkailu ja iloiset tapahtumat. Niihin Marja saa seuraa naapuriin muuttaneen sekatavarakauppias Kitusen lapsista. Kauppiaan perhe edustaa vakaata porvarillisuutta, he ovat muuttaneet Vaasasta, missä Liisa-tyttö oli käynyt balettikouluakin. Sitten on Iso Perhe, jonka vanhemmat ovat kultturelleja ja joilla on iso kirjasto. Perhe kuvataan vähän boheemina ja heidän kanssaan pidetään hauskaa. Ison Perheen Isällä, joka on saanut kummasti piirteitä kirjailija Olavi Siippaisesta, on merkittävä rooli siinä, että Marja pääsee oppikouluun.

Kanavan Marjan henkilöt ovat hyvin stereotyyppisiä koteineen, ajatuksineen ja toimineen. Tässä kirjassa se lienee tarkoituksellista, sillä juuri stereotyyppisyyteen perustuvat tarinan jännitteet. Uskonnollinen ja ahdasmielinen Martta vastakohtanaan Ison perheen kulttuurimyönteinen Isä tai itse Marja, jolla "oli pitkät sääret, pitkät mustat palmikot ja ruskeat iloisesti vilkkuvat silmät."

Kanavan Marja asettuu lasten- ja nuortenkirjakaanonissa verraten harvinaiseen lajityyppiin: lastenromaaniin. Se ei ole varsinainen satu eikä vielä nuorten kirjakaan, koska sen päähenkilö on juuri lukemaan oppinut. Marjassa on joitakin samaa kuin Aapelin Vinskissä ja Vinsetissä, molemmissa on luontoseikkailuja ja havaintoja kummallisista aikuisista ihmisistä. Kanavan Marjassa on se erikoinen piirre, että se on hyvin sukupuoleton kertomus, sillä päähenkilö reippaine elämänotteineen muistuttaa enemmän Peppi Pitkätossua tai Anni Polvan Tiinaa kuin kirjallisuuden ihanteellisia tyttöhahmoja.

Kuitenkin yhtymäkohtia perinteiseen tyttökirjallisuuteenkin on. Lähinnä tulevat mieleen Rauha S. Virtasen kirjat. Samaa on originellin taiteilijaisähahmon auttava ja ohjaava ote lapsia kohtaan ( vrt. Selja-sarjan kirjailijaisä Rikhard Selja tai Ruususen kirjailija Antti Rannikko) puhumattakaan päähenkilön etnissävyisestä orpoalkuperästä kuten Selja-sarjan Margarita). Moraalinen ja opettavainen sävy puuttuu jopa nykylukijankin silmin ja tässä suhteessa Kanavan Marja eroaa esimerkiksi Anni Swanin lastenromaaneista.

Viehättävää Kanavan Marjassa on arkielämän ja perhekeskeisyyden vilkas kuvaus, muuten samat seikat, joista Virtasen Selja-sarja sai 1950-luvulla aikalaiskriitikoilta kiitosta. Huomattavana anekdoottina voidaan ehkä pitää sitä, että muistelutietojen mukaan Kanavan Marjaan tapahtumat tarinoivat kirjailijan 12-vuotias tytär ja 10-vuotias poika. Laura Latvala sitten kirjasi kuulemansa ja muokkasi sen kertomukseksi.

KANAVAN MARJA (1960)