Rinascita

Rinascita.
1971, 1. painos, Kirjapaino T&T.
Kannen tekijä tuntematon.

Rinascita merkitsee uudelleensyntymistä. Laura Latvalan kohdalla se merkitsee runojen julkaisemista seitsemän vuoden vaikenemisen jälkeen. Uudelleensyntymistä se merkitsee myös sikäli, että 1940-50 -lukujen runojen jälkeen tapahtuu selvä murros tyylissä ja muodossa. Tyyli muuttuu arkisemmaksi ja puheenomaiseksi. Ankarasta muodostaan varhaisrunoissaan tunnettu Latvala vapautuu kurinalaisuudestaan.

Eräänlaista uudelleensyntymistä on myös vahva uskonnollinen sävy. Mutta niin kuin Latvalalle suhtautuu leikkisästi taiteeseen, on uskontokin vain yksi osa elämää kuten runossa "Aboa vetus et nova":

- - -

Kierrän kunnioittaen Martin kirkon,
se herättää outoja assosiatioita.
Muistan Pyhää Fransiskusta
ja Assisin yläkirkkoa,
liian upeata
hänen vaatimattomuudelleen.
Pistäydyn tuomiokirkossa,
ihailen sen korkeita tähtiholveja.

Juon olutta Brahen kellarissa.
Viiksiniekka nuori muusikko
soittaa urkuja
kuin surumusiikkia,
tulen melankooliseksi.
Äkkiä sävelmä vaihtuu -
modernia jazzia
tässä holvatussa kellarissa.
Sitten, tauon jälkeen
ilakoiden, improvisoiden
Peppi Pitkätossu -
se olen minä.

Tarjoilija tuo uuden
huurteisen pullon.
Katselen seinällä
vanhaa karttaa -
Sinus finnicus,
Sinus botnicus,
Ladoca lagus,
Birkaria, Carelia.

Matkat ovat keskeisiä Rinascita - kokoelmassa. Kotimaan kaupungeista sijansa saavat Turku ja Oulu. Tampereeseenkin runoilija tutustuu oppaanaan kollega, poikansa kummisetä Oiva Paloheimo. Kaukaisimmillaan käydään Roomassa. Runossa "Roomalaisia öitä" matkustamisen elämyksiin yhdistyvät Latvalalle tärkeät runoelementit taide ja luonto:

Roomassa kesäkuun lopussa
pääskyt kirskuvat pitkin pimeää yötä.

Via Venetolla paikalliset katutytöt
jahtaavat maleksivia miehiä.
Perheenisät kiertelevät levottomina katuja,
vaimot ovat visusti vuoteissaan.

Colosseum on öisin valaistu,
musiikki kumpuaa sen uumenista.

Matkoja ei aina tarvitse tehdä kauas. Parinkymmenen kilometrin päässä Siilinjärvestä sijaitsevalla Kuopiolla on ollut oma merkityksensä runoilijalle. Runossa "Pieksämäen asemalla pikkutunneilla" Latvala kirjoittaa:

Kuopio merkitsee kirkonkylän laitamalla asuvalle taitelijalle sosiaalista elämää, runossa "Kantapöytä" mainittu "Pentti" on kuopiolainen kirjailija Pentti Fabritius ja "Rauha" ja "Veikko" näyttelijät Rauha Valkonen ja Veikko Tiitinen. Kallan kapakka puolestaan oli vielä 1960-luvulla erityisen suosittu taideammattilaisten keskuudessa.

Olen koko talven elänyt
Hämärässä luolassa,
Laskettujen sälekaihdinten takana.
Nyt pyrin ihmisten ilmoille,
Tietenkin Kallan kapakkaan.

Tuttu kantapöytä on tyhjä.

Poissa ovat Iris ja Pentti,
poissa Veikko ja Rauha,
poissa Kaarina ja Busse,
poissa Aimo ja Väinö.

Ei hätää, he tulevat takaisin,
tulevat illemmalla
tai jonakin toisena iltana.

On toisia, jotka eivät tule takaisin,
eivät itkemälläkään.

Tilaan obligatorisen oluen.
Juon menneisyyden maljan
tulevaisuuden toivossa.

Rinascita on omakustanne. Tellervo Krogerus kirjoittaa: "Uutta Latvalan kirjoitustavassa on nyt puheenomaisuus, arkiset laatukuvat, lisääntyvä huumori. Muutamista vaikuttavista yksityiskohdista huolimatta kokoelman yleisilme on hapuileva. Omakustanteen julkaiseminen lienee silti ollut oikea ratkaisu." Joka tapauksessa Laura Latvala sai Rinascita -kokoelman jälkeen Kuopion Taitelijaseuran Minna-palkinnon. Palkinnon jälkeen kuopiolainen terävästä kielestään tunnettu toimittaja Aimo Siltari kommentoi Savon Sanomien "Kuopion kääntöpiiri" -palstallaan Latvalaa ja hänen runoilijanolemustaan näin:

Laura Latvala on lyyrikko. Lyyrikot on asetettu monina vaikeina aikoina kansakunnan kaapin päälle. Kansakuntien! Täytyy sanoa, että tätä nykyä, tässä ajassa, on lyyrikko työnnetty kansakunnan kaapin alle. Laura Latvala kertoi kustantaneensa itse runokokoelmansa. Painoskin oli pöyristyttävä: kokonaista 300 kappaletta! Eivät lyyrikot uskalla kuvitellakaan, että kansa ryntäisi runokokoelman perään. Aika on rallin aikaa, ei runon.

Rinascitassa puhuu keski-ikäinen yksinhuoltajaäiti, jolla on huoli lapsista ja heidän tulevaisuudestaan. Toisaalta lapset tuovat äärimmäisen onnen niin kuin runossa "Kotoista":

- - -

Meillä on hyvät välit lasten kanssa,
iloitsen perheestäni.

Nyt kun on yksinäinen ilta,
teen tiliä itseni kanssa.
Näin on hyvä,
emme kahlitse toisiamme,
lapset ja minä.

- - -

Monen vanhenevan ilman kumppania elävän naisen haikeuden tunnot miehen ja rakkauselämän puuttumisesta Laura Latvala kirjaa runoon "Kuntojumppa":

- - -

Kylvyn jälkeen
pukeudun puhtaaseen yöpaitaan,
toiseksi parhaimpaani,
siihen batistiseen.
Se on uskalletun decollete -
vahinko, ettei kukaan näe
valkeita olkapäitäni.

Niskan taipeessa
tumma syntymämerkki,
jota joku joskus suuteli.

- - -

RINASCITA (1971)