OLAVI SIIPPAINEN

ELÄMÄ
	Syntyi 15. 7.1915 Kuopiossa.
	Vanhemmat maalari Otto Siippainen ja tehdastyöläinen Anna os. Happonen.
	Käynyt kansakoulun ja Kuopion lyseota puolitoista vuotta.
	Työskenteli mm. äitinsä apulaisena tulitikkutehtaassa, juoksupoikana, rotaatioapulaisena, latomossa, postinkantajana, laudan lastaajana, asevarikolla, ammattikalastajana, puusepäntehtaassa, vaneritehtaassa ja toimittajana Kajaanissa ja Varkauden Sanomissa. Savon Työmiehen toimittajana 1938-40.
	Opiskeli 1935-36 Työväen Akatemiassa Kauniaisissa. Tuolloin joutui kosketuksiin työväenkirjailijoitten yhteenliittymän Kiilan kanssa, mihin liittyi itsekin vuonna 1937. Hän jäi kuitenkin heti 1940-luvun alussa ryhmittymän ulkopuolelle. Arvo Turtiaisen mukaan Siippaisen maailmankatsomus ei rakentunut muiden kiilalaisten tapaan "sosialistiselle tieteelliselle ajattelulle". Kuitenkin kun Kiilan nuorten johtama "Ryhmä 13" vuonna 1945 pyrki saamaan edustusta "vanhojen" johtamaan Suomen Kirjailijaliiton johtokuntaan, oli Siippainen (joka oli muuten ryhmän puheenjohtaja) joukossa mukana mm. Mauno Mannisen, Sirkka Seljan ja Anja Vammelvuon kanssa. Virallisesti Olavi Siippainen ei koskaan eronnut Kiilasta.
	Suoritti asevelvollisuutensa Viipurin viestirykmentissä. Sotilasarvoltaan alikersantti.
	Osallistui talvi- ja jatkosotiin TK-miehenä.
	Ensimmäinen avioliitto toimittaja Lempi Thuren kanssa 1938-1945. Liitosta syntyi kolme tytärtä ja yksi poika.
	Solmi toisen avioliiton runoilijan ja lääketieteen kandidaatti Laura Latvalan kanssa vuonna 1946. Tästä liitosta syntyi kolme poikaa ja kaksi tytärtä.
	Toimi vapaana kirjailijana, kriitikkona ja lehtimiehenä (mm. pakinoita ja kolumneja esim. Seuraan ja Suomen kuvalehteen) vuodesta 1944 lähtien. Suomen Sosialidemokraatin ja Sosialistisen Aikakauslehden kirjallisuusarvostelija 1945-47.
	Käytti seuraavia salanimiä ja nimimerkkejä teksteissään: Iloinen, Petteri ; Kaaleppi; Karho, Otto; Kimpinen; Kimpinen, Kalle; Mäikiä, Urmas; O. S. ; O. S-nen; Robin Hood; Saarto, Olavi; Svejk; Uolevi.
	Asui Helsingissä 1940-luvun lopulla, jolloin oli mukana kultturellissa Urania-piirissä, mihin kuului erilaisia taiteen ja tieteen parissa työtä tekeviä. Kirjallisuuden alalta Siippaisen lisäksi mukana olivat mm. Eino Krohn, Kai Laitinen, Lassi Nummi, Lasse Heikkilä, Bo Carpelan, Paavo Rintala ja Jouko Tyyri. Uranialaiset kokoontuivat useimmin jonkun jäsenensä kotiin keskustelemaan korkealentoisista taidefilosofisista kysymyksistä, juomaan teetä ja kuuntelemaan klassista musiikkia. "Harvoin olen ennemmin tai myöhemminkään kokenut sellaista suuren keskustelun lumoa, henkisen seikkailun ja löytämisen jännitystä kuin Uranian piirissä", on professori Kai Laitinen muistellut.
	Vuosina 1952-1959 asui Joensuun lähellä Paiholassa.
	Asui vuosina 1959-1963 Siilinjärvellä.
	Kuoli 31.10.1963 sydänkohtaukseen Siilinjärvellä.

PALKINNOT JA JÄSENYYDET:
	Saanut Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 1944 (Nuoruus sumussa) (Loppuun saakka) (Suuntana läntinen).
	Vuonna 1959 Nuorten Kirja ry:n kunniamaininta teoksesta Opossumi ja IV A.
	Saanut valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1943 (Loppuun saakka), 1952 (Ikuisilla niityillä), 1956 (Herätys) ja 1960 (Nuoruuden trilogia).
	Kun Suomen Kulttuurirahasto vuonna 1943 ensi kerran jakoi apurahoja tieteen lisäksi myös taiteelle, apurahan sai neljä kirjailijaa: Heikki Asunta, Viljo Kajava, Oiva Paloheimo ja Olavi Siippainen.
	Oli Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa 1946-49.
	Eino Leinon Seuran perustajajäsen vuonna 1947.
	SDP:n kulttuuriohjelmatoimikunnassa vuonna 1947.
	Ollut Radiokuuntelijain liiton johtokunnan jäsenenä.
	Kerännyt aineiston, suorittanut alustavan valikoinnin ja työskennellyt toimituskunnan jäsenenä koottaessa Suomen työväenrunouden antologiaa "Käy eespäin" (1955).
	"Työ ja laulut" -toimituskunnan jäsen.
	Oli sekä joensuulaisen kirjallistaiteellinen yhdistys Ukrin että kuopiolaisen kirjallisen yhdistyksen Vestäjät ry:n perustajajäseniä ja Vestäjissä myös johtokunnan jäsen. Vestäjien varapuheenjohtaja 1960-1962.
	Toimi henkisenä isänä monille uraansa aloitteleville kirjailijakollegoille erityisesti Ukrin ja Vestäjien piirissä.

TEOKSET:
	Nuoruus sumussa. Neljä novellia. WSOY. 1940.
	Loppuun saakka. Kertomuksia kahdesta sodasta. WSOY. 1942.
	Suuntana läntinen. Romaani. WSOY.1943.
	Ylistän rakkautta. Runoja. WSOY. 1943.
	Maata näkyvissä. Romaani. WSOY. 1946.
	Sinimekkoinen tyttö. Novelleja. WSOY. 1946.
	Ikuisilla niityillä. Romaani. WSOY. 1951.
	Tarinaniskijä. Tarinoita sekä jokunen novelli. WSOY. 1951.
	Nainen ja viisi miestä. Ajanvietekertomus. Karisto. 1953.
	Herätys. Suomalainen sarja. Tammi. 1955.
	Pyörättömän piiri. Romaani. Tammi. 1958.
	Yllätyksiä Kämmensaaressa. Kertomus nuorisolle. Valistus. 1958.
	Opossumi ja IV A. WSOY (Nuorten toivekirjasto 119). 1959.
	Nuoruuden trilogia. Sisältää: Suuntana läntinen, Maata näkyvissä, Menon yksinäisyys. WSOY. 1959.
	Kirjeitä kirjailijatovereille vuosilta 1945-1963. Toimittanut Laura Latvala. WSOY 1975.
	Yhdessä Laura Latvalan kanssa: Menon yhteisyys. Vaelluslauluja. WSOY. 1951. Toisillemme 1957 ja 1964. WSOY. 1965.
	Keskeneräiseksi jäänyt: Verisavotta. Sotaromaani

TEKSTEJÄ SEURAAVISSA SUOMENKIELISISSÄ ANTOLOGIOISSA:
	Kiilan albumi 1938.
	Kiilan albumi 1940.
	Käy eespäin. Valikoima suomalaista työväenrunoutta. Toim. Kalevi Kalemaa. Uusi laitos. Tammi. 1978.
	Työväen joulualbumi 1947. Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton joulujulkaisu. Toim. Kalle Manninen. Tammi.
	Vaella nuoruus. Nuorempien kiilalaisten yhteiskokoelma. Gummerus. 1939.

TEOSTEN KÄÄNNÖKSET:
	Loppuun saakka. Ruotsiksi: In i det sista. Käännös Brita Hiort af Ornäs. Tukholma 1943.
	Loppuun saakka. Saksaksi: Bis ans Ende. Käännös Charlotte Lilius. Zürich 1944.
	Suuntana läntinen. Ruotsiksi: Att vinna klarhet. Käännös Brita Hiort af Ornäs. Tukholma 1944.
	Maata näkyvissä. Ruotsiksi: Land i sikte. Käännös Maj Britt Cederström. Porvoo 1948.
	Viroksi: Sinise jakiga tüdruk ( Novelleja kokoelmista Sinimekkoinen tyttö, Tarinaniskijä ja Herätys). Käännös H. Lepik. Tallinna 1960.

TEKSTEJÄ SEURAAVISSA VIERASKIELISISSÄ ANTOLOGIOISSA:
	Ranskaksi: GRÖNDAHL, HENRY G: Poètes finnois. Pariisi 1951.
	Venäjäksi: MANTERE, A: Metsta o dome. Rasskazy finskih pisatelej. Moskova 1962.
	Viroksi: LEPIK, HARALD: Soome lühiproosat Harald Lepiku eestinduses. Tallinna 1977.
	Viroksi: SEILENTHAL, J: Soome novell. Tallinna 1968.

SUUNTANA LÄNTINEN -ROMAANIN DRAMATISOINTI:
	Kuopion kaupunginteatteri esitti syksyllä 1984 Siippaisen romaanin pohjalta näytelmän, jonka oli dramatisoinut Kalevi Kalemaa.