Yllätyksiä Kämmensaaressa

Siippaisen ensimmäinen nuorisoromaani Yllätyksiä Kämmensaaressa poikkeaa koko lailla kirjailijan muusta tuotannosta. Se ei ole kovinkaan realistinen. Tosin toisen Siippaisen ei-realistisen teoksen ( Ikuisilla niityillä, 1951) kanssa sille on yhteistä se, että molemmille on yhteistä laaja olemassaolon pohdiskelu. Sen takia lukijana jääkin miettimään tekstiä, jonka kirjailija on kirjoittanut omistuskirjoitukseksi tämän kirjan siihen kappaleeseen, jonka Olavi Siippainen on lahjoittanut 16.12.58 kollegalleen, juuri nuortenkirjailijana ansioituneelle Eino Arohongalle. Tämän kirjoittajan käsiin ko. teos sattui eräässä helsinkiläisessä antikvariaatissa muutama kuukausi Arohongan kuoleman jälkeen kesällä 2002.

Eläminen ei ole välttämätöntä, kirjoittaminen on välttämätöntä.

Kirjan tapahtumapaikkana on Kämmensaaren suljettu huvilayhdyskunta, jonka asukkaat muodostuvat psykiatrilääkäri Penttisen perheestä, tohtorin lankomiehestä herra Majurista ja tämän rouvasta sekä Millasta, joka on rouva Penttisen ja herra Majurin sisar. Kaikki he ovat hyvin yksiulotteisia ihmisiä ja siten jopa jollakin tavoin hieman omituisiakin, paitsi tohtorin maanläheinen isä, joka asustaa lähiniemessä. Elämä Kämmensaaressa on tylsää - ainakin romaanin päähenkilöiden 11-vuotiaan mustatukkaisen Petra Penttisen ja häntä vuotta vanhemman Reijo-veljen näkökulmasta:

Reijo ja Petra olivat jälleen kertaalleen kyllästyneet elämäänsä ja sen tapauksettomuuteen. Hautova kesäpäivän lämpö luonnossa, vilkas toimeliaisuus nuorissa jäsenissä: juuri sellainen tilanne synnyttää teot, joita aikuiset sanovat levottomuuksiksi, kepposiksi ja vaikka miksi. Jos Reijo ja Petra eivät olleet nyt vielä ehtineet niihin asti, se johtui vain siitä, ettei sopivaa tilaisuutta ollut esiintynyt. Mutta perin juurin ikävystyneitä he jo olivat ja valmiit jos johonkin.

Samaan aikaan tohtori Penttinen esittelee ylpeänä isälleen kehittelemäänsä pilleriä, jolla on ihmeellinen vaikutus käyttäjäänsä:

- Hyvä, sanoi tohtori Penttinen. Katsos, asia on niin, että sielullisissa häiriöissä on loppujen lopuksi perin harvoin kysymys muutoksista aivoissa. Syyt ovat useimmiten tunne-elämän alueella. Ihminen pelkää jotakin. Hän ei uskalla esiintyä niin kuin haluaisi. Hänet on joskus, tavallisesti hyvin varhaisessa iässä, painettu lamaan. Tämä lääke antaa hänelle suorastaan ainutlaatuisen rohkeuden. Jokainen, joka nielaisee yhden tällaisen pillerin, alkaa tuossa tuokiossa käyttäytyä juuri siten, kun hän on sielunsa syvyydessä toivonut. Ajattele nyt vaikka noita lukuisia sinänsä mitä kyvykkäimpiä ihmisiä, jotka epävarmuutensa takia eivät uskalla käydä suorituksiin, joihin heidän lahjansa oikeuttaisivat. Sellaista sanotaan neuroosiksi. Ymmärrätkö?

Reijon ja Petran elämän tapahtumattomuus, stressaantunut ja puuhakas tohtori, migreeniä poteva ja hermostunut rouva Penttinen, ankara herra Majuri, ylen uuttera rouva Majuri, kutsumattomia vieraita kaihtava Milla sekä pienet valkeat pillerit. Siinä ainekset tälle nuorisokirjalle, jota takakansi suosittaa jo "10-12 vuoden ikäisille, vaikkeivät he vielä pystykään sen koko antia vastaanottamaan. Mutta lukijain iän ylärajaa sen sijaan tuntuu olevan vaikea merkitä. Teos saattaa kiinnostaa täysikäistäkin."

Täysikäisen silmissä Yllätyksiä Kämmensaaressa on jo vanhahtavassa tyylissään hauska, stereotypioilla leikkivä mutta pitää sisällään kuitenkin vakavan pohjavireen olematta kuitenkaan ankea ja toivoton.

YLLÄTYKSIÄ KÄMMENSAARESSA (1958)