OPOSSUMI JA IV A (1959)

Opossumi ja IV A. 1959, 1. painos, WSOY, Nuorten toivekirjasto. Kannen tekijä S. Talaskivi.

Olavi Siippaisen toinen nuorisoromaani sijoittuu pieneen kirkonkylään, joka muuten erehdyttävästi muistuttaa Siippaisen loppuelämän asuinpaikkaa Siilinjärveä. Pienessä kyläpahasessa ei tapahdu juurikaan mitään ja sen vuoksi teoksessa tapahtuva murtovarkaus kirjakaupassa saa suuren huomion puhumattakaan siitä, kuinka läheisen talon uudin heilahtaa merkitsevästi, kun paikkakunnan kaksi tunnetussa ammatissa toimivaa alkavat seurustella keskenään.

Kirjan keskiönä toimii kirkonkylän yhteiskoulu. Sitä johtaa ankara rehtori Hannikainen, jolla tosin on pehmeämpikin puoli. Leskeys ja sitä seuranneet yksinäiset illat saavat rehtorin pohtimaan asioita, kuten vaikkapa seuraavassa kohtauksessa:

Karikatyyrilla kunnioitettu lehtori, tohtori Hirvikaljo, on jättänyt geologisen tutkimustyönsä Helsingissä ja lähtenyt pienen maalaiskirkonkylän maantiedon opettajaksi. Tuosta yrmeästä, omituisesti punastuvasta miehestä oppilaat eivät lainkaan pidä ja niinpä IV A -luokka päättää yhteistuumiin tehdä lehtorilleen jäynän - he ryhtyvät vastauslakkoon. Hirvikaljoon liittyy jokin salaisuus mutta mikä, se askarruttaa varsinkin romaanin aikuisia. Kaiken huipuksi tohtorin nähdään nousevan usein iltaisin lähikaupunkiin menevään linjuriin. Juopoksi häntä ainakin arvellaan.

Opossumi ja IV A perustuu pitkälti vahvoihin - osin stereotyyppisiinkin - luonnehahmoihin, jotka kaikki ovat omalla tavallaan oman roolinsa vankeja, vaikkakin useimmat yrittävät siitä pois aina tietämättä elämänsä uutta suuntaa. Tällaisia ovat muun muassa luokkansa eräänlainen johtajahahmo, ankaran hulttioisänsä koulima Ville tai äidittömäksi jäänyt runoutta ja musiikkia harrastava kunnanlääkärin poika Einar kuin myös kuvataiteellisesti lahjakas Ilmari.

Erityisen problemaattisena kokevat olemisen suhteessa ympäristöönsä romaanin naiset. Kauneutensa vuoksi ihailtu Riitta tai Seija, jonka suuri haave on tulla mäkihyppääjäksi veljensä tavoin puhumattakaan nuoresta piirustuksenopettajasta Nastasta, joka nimensä mukaisesti on varsin terhakka tyttö. Kaikkia heitä yhdistää ennen muuta se, että heitä kuvataan jollakin tavoin läheisten miesten kautta, vain miesten hyväksyntä voi mahdollistaa uudenlaisen minän, millainen se sitten kulloinkin on.

Siitä huolimatta, että Opossumi ja IV A on nuorten romaani, asettaa se vakavia eettisiä pohdintoja lukijalleen, vaikka ei millään muotoa jähmetykään ongelmia ratkomaan. Jotkut elämänmenon kuvaukset tuntuvat nykylukijasta ehkä hieman mahdottomiltakin, mutta lopputuloksena on kuitenkin oivaltavaa ajankuvaa suurten ikäluokkien nuoruudesta. Tällaista elämää on ollut Suomessa paljon. Romantiikkaakaan ei ole unohdettu, vaikka ajan moraalin mukaan edes suudelmia ei vaihdeta. Ja ennen muuta - kirjassa on onnellinen loppu.

Mainittakoon, että vaikka nuortenkirjoissaan Olavi Siippainen noudattikin puhtaan moraalin ylevää aatetta, eivät kirjallisuuden valtaa pitävät aina olleet yhtä mieltä kirjailijan kanssa näistä kysymyksistä. Kun jonkin kustantamon korkea raati oli palauttanut Siippaisen "pienen hilpeän romaanin" kirjailijalle takaisin moitteilla "tyylitön ja mauton", tämä kirjoitti ystävälleen kirjailija-toimittaja Erkki Savolaiselle vuonna 1953: "Viime mainitusta sanasta ymmärrät, minkä liepeillä kertomukseni liikkui. Vain yksi asiahan on noitten poikien mielestä mauton. Ja kun katselen heidän akkojaan, luulen ymmärtäväni, että s e voi todella tuntua mauttomalta..."