Prologi eli lukijoille ja tukijoille

Nämä verkkosivut saivat syntysanansa Siilinjärven kirjaston Aleksis Kiven päivän juhlassa 10.10.2001. Siellä toimittaja Matti Juusela puhui Olavi Siippaisesta kirjailijana ja siitä, mahtaako häntä enää kukaan tuntea lukemisesta puhumattakaan. Itse olin pohtinut samaa asiaa Laura Latvalan kohdalla, olinhan tilaisuudessa kertomassa Lauran kirjailijantyöstä hänen 80-vuotispäivänsä kunniaksi. Illan epävirallisilla jatkoilla Matti Juusela pyysi minua tekemään samanlaisen esitelmän Olavista.

Ajatus jäi kypsymään mieleeni. Varsinkin kun työssäni kirjoittamisen ja kirjallisuuden aikuisopettajana olin huomannut, että Lauraa ja Olavia ei juurikaan tunnettu edes heidän kotiseuduillaan Kuopiossa ja Siilinjärvellä. Ne, jotka tunsivat, olivat lähes poikkeuksetta jo eläkeiässä. Näin tulin saaneeksi idean Laura Latvalaa ja Olavi Siippaista käsittelevistä kotisivuista. Eräässä puhelimessa käydyssä keskustelussa mainitsin ohimennen asiasta Siilinjärven kirjastotoimenjohtaja Anna-Liisa Kotilaiselle, joka oitis innostui ja otti hankkeen äidilliseen huostaansa. Opetusministeriön taloudellisen tuen mahdollistamana saatoin aloittaa kirjoitustyön.

Metodista. Sivuilla on kaksi päätarkoitusta: esitellä Laura Latvalan ja Olavi Siippaisen tuotanto mutta kertoa myös heidän elämästään. Mitä jälkimmäiseen tulee, aineistoa on ollut enemmän kuin runsaasti. Tunnelmiani tämän kulttuurihistoriallisen aarrearkun äärellä kuvaa hyvin lainaus kirjeestä, jonka Laura Latvala on saanut kirjallisuudentutkija Toini Havulta, joka tuolloin -vuonna 1963 - valmisteli väitöskirjaa Martti Merenmaasta: "Ihmettelen mitä kaikkea tästä saan sanotuksi - ainakaan julkisuudessa. Onneksi olen sydänystävä ja luotettu myös rva Karjalan kohdalla; ja paljon siinä on myös vertailtava ja mietittävä saatuja tietoja. Eivät aina pidä yhtä, ja missä on se lopullinen totuus? Elämäkerta kiinnostaa tosin sinänsä minua vain tiettyyn pisteeseen saakka, mutta Merenmaalla se ainakin kytkeytyy niin elimellisesti kaikkeen mitä hän (on) ja ei ole myös kirjailijana, että siitä ei mitenkään pääse eroon."

Lauran ja Olavin kohdalla olen ratkaissut kysymyksen niin, että pääsääntöisesti olen käyttänyt heidän omia tekstejään, kirjeitä ja omaelämäkertoja ja niistä muokannut omasta mielestäni monipuolisimmin kuvaavan - kirjailijoitten omin sanoin kerrotun - esityksen heidän elämänkulustaan. Näin mukaan on tullut ehkä kaikkein aidoin teksti, päivien valot ja varjot. Olavin teksteissä näyttäytyy kirjailijan karu arki silloin, kun kirjoituskoneen arkki pysyy tyhjänä tai kun taiteilija filosofoi ajatuksiaan tovereille omien lastensa äänten ympäröimänä. Monet Lauran mietteet ovat syntyneet hiljaisuudesta, yksinäisessä lääkärin työhuoneessa silloin kun perhe on vain ajatuksissa. Laura kuuntelee tuulen elävää puhetta.

Postuumisti kootut tekstit tarjoavat aina myös jälkiviisautta. Ne pitävät sisällään myös tragiikkaakin, kuten vaikkapa Lauran Tuulien talo -sairaalapäiväkirjan tunnelmien täydellistä muutosta kun lukija tietää, että noitten merkintöjen välillä on tullut tieto Olavin parantumattomasta sydänsairaudesta. Ääneen sitä ei sanota, mutta omien mielialojensa kuvauksesta Laura siirtyy lähes kokonaan luontokuvauksiin. Suurille ajatuksille ei ole sijaa. Suorastaan selkäpiitä karmiva on puolestaan Olavin toteamus, jonka hän kirjoittaa kollegalleen Jouko Puhakalle päivää ennen kuolemaansa: "Kun Laura lähtee pyhiksi katsomaan Lapualle sairastelevaa äitiään, ei minulle jää paljoakaan muuta kuin nukkua. Ja totta totisesti kaipaankin sitä:"

Lauran ja Olavin tytärtä Pikku-Marjaa eli Marja Kiiskistä kiitän lukemattomista tiedonjyväsistä, joita ilman nämä sivut eivät olisi julkaisukelpoisia. Miniälle, Anneli Siippaiselle, kiitos tarinoista ja myötäelämisestä. Lauran ja Olavin esikoispojalle, Otolle, kiitos iltojen ja öitten rattoisista tunneista ja Olavin perinnöstä, suussasulavista sapuskoista! Kaikkia kolmea kiitän perhearkiston antamisesta vapaaseen käyttööni ja ennen muuta - siippaismaisesta ystävyydestä, jota olen kanssanne saanut. Se on tehnyt Lauran ja Olavin minulle entistäkin rakkaammiksi.

Sivujen tekniikan on tehnyt puolisoni, tietojenkäsittelytieteen ylioppilas Anssi Laitinen. Häntä kiitän kirjallisen unelmani toteutuksesta.

Laura on joskus sanonut: "Mieheni kirjailijantyö oli yritys hahmottaa elämää. Hän antoi lukijoilleen mahdollisuuden samaistua yleiseen ja yhtäpitävään." Toivon, että tämän kokemukseni voin lukijoilleni näillä sivuilla välittää.

Terhi Laitinen
kirjallisuus - freelancer